10.7

Moikka ihanuudet!

Mulla oli koko alkuviikko ihan kamala olo. Väsymys oli ihan hullua, oksennus koko ajan kurkussa, tuntu et vesikin nousee ylös. Turvotus jotain aivan järkyttävää.Tosin piitkästä aikaa mul meni syömiset viikonlopusta eiliseen asti melko huonosti, mutta ei mua herranjestas tollain olla siitä ennenkään rankaistu. Hyvä ku pystyin edes rintsikoita pitään, kun kiristi niin paljon, eikä edes sortsien napit menny kiinni. En oo ikinä tuntenu itteeni niin isoks. 
Mä luulen, et osasyynä oikeesti aivan luonnottomaan turvotukseen oli niiden nesteenpoistolääkkeiden yliannostus.. Nestehukkahan kerää nesteitä ja mulla tais se nestetasapaino olla aika hälyttävästi vituillaan.
Otin muutes teille mun raskausmahasta kuvankin, mutta saatte nähdä sen sit kun oon taas itteni näkönen ja on jotain mihin verrata.:D

No mut asiaan. Tänään mulla alko Nutraus. Tää on niin helppoo, kun ei tarvii miettiä joka päivä mitä ruokaa söis. Lisäks saan kaikki tarvittavat ravintoaineet ja niitä mä todellakin tarviin. Tätä jatkan ainakin 12 päivää.
Kaloreita saan päivittäin noin 600.

Tämmönen paketti on nyt ekoille päiville, seuraavan paketin ostokerralla vaihdan varmaan makua, tää on niin kauheen tulista ja suolasta mun makuun.

Tästä tulee ihan huippua, mulla on niin varma onnistuminen fiilis! 

Ah, oon idoli.

Älä oo ääliö

Inhoon sitä, kuinka ihmisen mieli voi muuttua sadasosa sekunnissa ilman, että siihen ois ollenkaan osannu varautua.

Ensin päätän, että syön koko viikon tosi terveellisesti ja riittävästi. 

Seuraavana hetkenä oonkin vesipaaston kannalla. 

Eiku mitä jos sittenkin vaa vetäisin ketoosiin pelkällä prodella? 

Tai no mielummin se paasto, ku ei syö yhtään, niin ei tee mitään mielikään. 

Joo, sen mä alotan heti aamulla! 

Tai ehkä mä syön pelkästään vihanneksia? 

Eikueikueiku vittu kun on hankalaa päästä yhteisymmärrykseen edes ittensä kanssa ! 

Apua mua ahdistaa. Haluaisin vapautua ruuasta ja kaloreista koko viikoks ja tiedän myös pystyväni siihen.

Järki sanoo vastaan, sitä pelottaa pitkän syömättömyyden seuraukset. Se tietää, että siitä ei tulis mitään muuta kun hetken hyvää ja vitullinen oravanpyörä.

Ehkä pitäis kuunnella vaan järkee? Haluan laihduttaa järkevästi, vaikka sairas osa musta haluaa muuta.

Sitä sairautta ei saa päästää valloilleen. Ei enää ikinä.

Mikä sit on järkevää? 600 kcal? 800? En tiedä, mutta se 1300 on aivan liikaa. 600 on tosi vähän, mitä sit tapahtuu, kun annan pitkästä aikaa itteni syödä enemmän? Mites ois 1000? Liian hidasta hommaa.

Mikään ei käy ! Ehkä mietin viel tän yön ja tuun sit aamulla kertoon jonkun loistavan stradegiani...

8.7

Niin vapauttavaa saada taas avata bloggeri ja postata työpäivän tylsyyden täytteeks.
Oon siis vielä töissä, nyt kun lähes kaikki on lomilla, päivystän tääl toimistossa lähestulkoon yksin. Niinkun joka kesä. On aikaa hakee inspistä netistä, lueskella erilaisia laihdutustarinoita ja tietenkin blogeja. Huippua!

Lauantaina läskiahdistus valtas. Olin lähdössä baariin, mutta edellispäivän hiilaritankkauksesta turvonneena mua vitutti ihan kamalasti. Olin äitillä meikkaamassa ja äidin mennessä suihkuun, päätin lääkkeeks vitutukseeni varastaa niitä sen reseptinesteenpoistajia. Purkin kyljessä lukee 0,5 - 1 tabletti/pvä, joten totta hitossa mä vetäsen naamaani kuus vahvaa tabua. Illemmalla sekaan vielä fisuja, teqiloita ja kossuvissyjä. Aijjjettä ku oli ihana olo seuraavana päivänä ja on muute vielki! Nestetasapaino on päi vittua ja suussa maistuu oksennus joka viides minuutti.

Mietin tossa yöllä, että pitäskö oikeesti rohkastua ja ottaa jokaisen päivän tavotteeks syödä 1300 kaloria? Kuullostaa ihan järjettömän sairaalta määrältä, mutta järjettömämpiä ne syödyt määrät on aina sen jälkeen, kun on kituuttanu ittensä melkein hengiltä.
Sen verran oon terve päästäni nykysin, että tiedostan tasasen ateriarytmin ja laadukkaan ruuan olevan oikeesti ehkä tärkein juttu koko hommassa. Proteiininkin tärkeyden huomasin, kun sitä jonku aikaa syötyäni huomasin mun hiuksien olevan taas kiiltävät ja hyvinvoivan näköset.

Hahah, tuntuu etten osaa enää kirjottaa:D Ihana oli kattella tän blogin uusia lukijoita, kaikkia tuttuja nimiä ja blogeja joita en oo lukenu ikuisuuksiin. ♥
Mua nyt silti jotenkin koko ajan hämää, et tajuuko joku taas kenen kirjottamia nää tekstit on. Kai tää fiilis ohi menee, oonhan mä nykysin normaali, eikä ketään enää kiinnosta niin vanhat jutut.

Mä käyn vaa'alla perjantaina. Nesteenpoistolääkkeistä huolimatta tuntuu, et mussa on nyt monta kiloo muutakin turvotusta kun läskiä. Nii ja aattelin tohon sivuun alkaa listaan jokaisen päivän kalorimäärät, koska ruokapäiväkirjat on mul aina niin tylsiä ja ykspuolisia, etten jaksa niitä täyttää.

Alan nyt lisäileen lukulistalle blogeja ja lueskeleen muiden kuulumisia! Pusu<3

Ps. Anteeks oikeesti jos teksti kuullostaa ärsyttävältä ja töksäilevältä. Kyl tää tästä lähtee..!

Taasko se alkaa

Mä luulin jo kelpaavani tälläsenä. Mä melkein jo yritin hyväksyä ison mahan ja paksut reidet. Mitä oikein kuvittelin?

Miks hyväksyisin itteni rumana, kun vaihtoehtona on myös kaunistautuminen. Haluan olla kaunis.

Mun mielestä ihan luisevat luurangot ei oo kauniita, sen sijaan hennot, sirot, "tosi laihat" tytöt on kaunempia. Raja on häilyvä, mutta tiedän mihin pyrin. Tiedän, miltä näytän nykystä minääni kahdeksan kiloo laihempana. Paljon kauniimmalta. Se kevyt olo on jotain niin tavottelemisen arvosta.

Kauan aikaa sit mä reenasin aivan hulluna ja söin niin terveellisesti kun vaan osasin. Pikkuhiljaa aloin vähentää syömisiäni ja laihduinkin rajusti. 15 kiloo parissa tai kolmessa kuukaudessa. Nälkäkauden jälkeen kroppa halus ottaa omiaan takasin ja siitä alkokin järkyttävä paasto-ahmimis-oksentamis-kausi. Saatoin olla reilun viikon syömättä, pari päivää syödä kun hullu, eikä muutaku uutta paastoo kehiin. Jos siltä tuntu, niin joskus saatoin oksentaakkin. Tätä kesti reilut puoli vuotta, mun elämäni kamalinta aikaa. Paino vaihteli muutaman naurettavan kilon välillä.

Nykytilanne on aika hyvä, oon jo muutaman kuukauden syöny melkein kun normaalit ihmiset. Välillä alle tuhat kaloria, välillä sen mitä kuuluukin, mutta edelleen välillä vanhoista tottumuksista oon syöny liikaa.

Kuitenkin ruokavalio on pääosin terveellinen, paljon protskua ja vähän hiilareita. Reenaaminenkin ois tarkotus hommata taas mukaan kuvioihin

En oo käynyt pariin viikkoon vaa'alla, mutta tiedän sen näyttävän järkyttäviä lukuja.

Ihan liikaa. Pituutta mulla on aikalailla 175 senttiä. Ikää melkein parikyt vuotta. Tiedän, naurettava myöhäisteini. Entinen syömishäiriöinen, todennäkösesti myös nykyinen. Mutta oikeesti yritän kaikkeni, että oisin kerrankin samaan aikaan laiha ja edes melkein normaali henkisesti.

Käyn vaa'alla vasta hivenen laihduttuani, vielä ei riitä rohkeus. Tästä päivästä alkaa mun uus laihdutustarina.

Tällä kertaa en toimi niinku mikäki ääliö, en todellakaan mainitse sanallakaan kenellekkään laihduttavani. Muut on ennenkin aivopessy mut syömään. Aivopessy mut lihoon. Mähän oon laiha jos mua huvittaa. Aivanvarmasti.

Kun ne pian huomaa mun laihtuneen, valehtelen, että se on käyny vahingossa ja lupaan pitää huolen, että syön paremmin.

Tosiasiassa taistelen jatkuvasti ruokaa vastaan.

Mun ainut salaisuus, mutta niin raskas ja ahdistava sellanen.

Blogi toimii henkireikänä, ainoona paikkana, missä voin puhua mun elämää kahlitsevista asioista: Läskeistäni ja niiden sulattamisesta.

mmm <3